Kännykän säätiedotus povaa loppuviikollekin pilviä ja vettä, mutta sentäs kakkosella alkavia asteita. Jossain luki jopa, että luvassa on melkein hellettä.
Olen ikuinen kesätyttö!
Riisun sukat viimeistään vappuna ja puen ne seuraavan kerran jalkaan vasta sitten, kun ensimmäiset rännät ja rakeet ovat sataneet. Kuljen blingbling-varvastossuissa vielä silloin, kun muut vetävät legginsejään lähemmäs kainaloita ja työntävät käsiään syvemmälle rukkasiin.
Villasukkia voin käyttää syksyn pimenevinä iltoina, mutta ne ihan huutavat kaverikseen vilttiä ja viiniä. Mikäpä sen mukavampaa, kuin käpertyä pehmoisen viltin alle, viinilasi kädessä ja pörröiset villasukat jalassa? Sellaiset oikeat villaiset, mutta niin löysät, etteivät ne kutita yhtään. Vielä parempi on, jos toisen viltin alla on ystävä, ja saamme yhdessä turista kaikesta mahdollisesta, kynttilöiden tuikkiessa ympärillä.
Moiseen turhanpäiväiseen, ihanaan istuskeluun aion rakentaa istumon. Tai en ole vielä päättänyt millä nimellä haluan istuskelurakennustani kutsua…
Pihallamme on vanha, ruma, entisten asukkaiden ~ toivottavasti kiireessä kyhäämä ~ varasto. Olen tyhjentänyt sieltä romuja viime päivät ja suunnitellut aivoni ruttuun sillä, miten siitä saisi ihanan kesä- ja syyshuoneen.
Seiniä pitää karsia ja tilalle saada joko ikkunoita tai sitten pelkkää aukkoa. Talvea ajatellen ikkunat toimisivat paremmin, mutta ne on tietysti vaikeampi toteuttaa. Sitten pitää sutia maalia. Valkoista ja vähän harmaata, ehkä myös ripaus vaaleaa poutataivaan sävyäkin. Visioita minulta ei puutu, mutta nikkaroinnissa jättäisin mieluusti mittaamiset, perustukset ja muut tylsät vaiheet tekemättä ja aloittaisin suoraan verhojen, koristetyynyjen ja kukkaruukkujen valitsemisesta. Ja kynttilöiden!
