Kävin alennusmyynneissä.
Inhoan shoppailua, mutta kun joskus vaatteita kuitenkin on ostettava, ja kaikkea ei kirpputoreilta saa (ainakaan näin nirso nainen), niin nyt oli vaatekauppailuun menoon niistä huonoista ajoista paras.
Tarvitsin ainakin vedenpitävät housut, jonkun kivan ja lämpimän neulenutun, farkut tai vastaavat ja ehkä jonkun peruspaidankin.
Tulin iäisyyden pituiselta kauppakeskusretkeltä kotiin, vaatekauppojen logoilla varustettuja kasseja ja keventynyttä kukkaroa raahaten. Ja tarvitsin yhä edelleen ne kaikki luettelemani vaatteet.
Ostin niiden sijaan ihanat bikinit, parit sortsit, korvikset ja niihin rimmaavan inkkarihenkisen kaulakorun, hiuspannan ja vähän suklaata. Hyvä mieli jäi päällimäiseksi, vaikken shoppailijaluonteinen olekaan.
Torit, kauppahallit ja ulkomailla reissatessa myös ruokakaupat ovat mieluisia shoppailupaikkoja. Kauppahallissa tuoksu tunkee sieraimiin jo ovella, ja sylkirauhaset alkavat erittää kuolaa. Itselleni nousee mieleen lapsuuden aamupalat silloin, kun äiti oli töissä, ja isi vei minut ja veljeni Kuopion kauppahalliin. Saimme muhkeat, kuumaa rasvaa tihkuvat lihapiirakat ja pyramidin muotoiset pillimehut, joista pillin reikäpaikka piti ensin etsiä. Hallin kahvilassa istui lupsakoita savolaispappoja ja -mammoja, ja pajatson iloinen kilinä helähti välillä korviin; olisipa hienoa saada joskus niin paljon markkoja!
Torilta ostettaessa vihannekset tuntuvat raikkaammilta ja kotimaisimmilta kuin marketin heviosastolla. Smalltalk myyjien kanssa on myös mukavampaa kuin vaa’asta hintanapin painaminen. Ihmettelen vain torien hintaeroja. Meillä Turussa torihinnat ovat edullisemmat kuin kaupoissa, mutta Kuopiossa ainakin aiemmin torihintoihin oli laitettu torilisä.
Joka tapauksessa vihannekset ovat kauniita, hyviä ja terveellisiä. Ja sesongin mukaan hankittuina myös edullisia. Ruoka on aina enemmän tai vähemmän kallista, mutta kun on pakko jotain syödä, niin mielummin hyvää kuin jotain sinnepäin.
